Tavallisen kansalaisen sote-maslow

Sote-uudis­tuksen tavoit­teena on ”kaventaa ihmisten hyvin­vointi- ja ter­vey­seroja, parantaa pal­ve­lujen yhden­ver­tai­suutta ja saa­ta­vuutta sekä hillitä kus­tan­nuksia”. Tätä varten on hah­mo­teltu moni­mut­kainen hal­lin­to­himmeli, johon taval­lisen kan­sa­laisen sopivuus on yhä suu­rempi arvoitus. Valin­nan­vapaus kuu­lostaa hyvältä, mutta hie­nolta kuu­los­taisi sekin, että yli­päänsä olisi mah­dol­lisuus saada pal­veluja niitä tarvitessaan.

Maslow’n tar­ve­hie­rarkiaa on käy­tetty pohjana monilla aloilla, toden­nä­köi­sesti teorian ymmär­ret­tä­vyyden ja samas­tut­ta­vuuden ansiosta. Maslow oli sitä mieltä, että psy­ko­lo­gi­sissa tar­peissa on tasoja, joiden kautta ihminen saa­vuttaa oman kehi­tyk­sensä huipun. Hui­pulle päästään kui­tenkin taso ker­rallaan alim­mista perus­tar­peista aloittaen. Mitään tasoa ei voi ohittaa. Teoria sopii sovel­let­ta­vaksi myös sote-palveluihin.

Sote-palvelujen tarvehierarkia

Perus­tarve on ole­massa olevat sote-pal­velut, joita kan­sa­lai­sella on mah­dol­lisuus käyttää. Suomen perus­tuslain mukaan jul­kisen vallan on tur­vattava jokai­selle riit­tävät sosiaali- ja ter­veys­pal­velut sekä edis­tettävä väestön ter­veyttä. Vero­varoin kus­tan­netut pal­velut tur­vaavat laa­dukkaat pal­velut koko Suo­messa. Yksi­tyiset pal­ve­lun­tuot­tajat pyr­kivät toi­min­nallaan mah­dol­li­simman suureen voittoon, tap­piol­linen toi­minta lope­tetaan. Haja-asu­tusa­lu­eella ei ole luvassa suuria voittoja, tus­kinpa siis yksi­tyisen pal­ve­lun­tuot­tajan yllä­pi­tämää toi­min­taakaan edellä mai­nitun voitto-ole­tuksen perus­teella. Taka­hi­kiä­läisen valin­nan­vapaus saattaa siirtyä muu­tamien satojen kilo­metrien päähän.

Tur­val­li­suuden tarve täyttyy luo­tet­ta­villa ja asian­tun­te­villa pal­ve­luilla. Pal­ve­lu­nan­tajan ammat­ti­taidon täytyy olla koh­dallaan. Jul­kisten pal­ve­lujen antajien päte­vyys­vaa­ti­musten täyt­ty­misen seu­raa­minen on huo­mat­ta­vasti hel­pompaa kuin yksi­tyisten pal­ve­lun­tuot­tajien alati muut­tuvaa kirjoa. Kun taka­hi­kiä­läinen astelee jul­kisen pal­ve­lun­tuot­tajan ovesta sisään, hän tietää saa­vansa laa­du­kasta ja osaavaa apua ongel­maansa. Tun­te­mat­toman yrit­täjän pal­velun laatu vie­raalla paik­ka­kun­nalla, josta ei kan­taudu edes kuu­lo­pu­heita, on sattumankauppaa.

Pal­ve­lujen sijainti parantaa yhteen­kuu­lu­vuutta. Kan­sa­lainen saa tar­vit­se­mansa luo­tet­tavat pal­velut omalta lähia­lu­eeltaan. Taka­hi­kiältä ei tar­vitse mat­kustaa Hel­sinkiin asti tun­te­mat­tomien käsiin. Mat­kailu toki avartaa, mutta näitä avar­tavia koke­muksia jokainen hankkii mie­luummin ter­veenä. Joskus hoitoon pääsyn nopeu­della on mer­kittävä vai­kutus toi­pu­miseen eli pal­velun sijain­nilla on suuri mer­kitys avun­tar­vit­sijan tule­vai­suuden kan­nalta. Taval­li­sesti toi­pu­minen tutussa ympä­ris­tössä tut­tujen ihmisten kes­kellä tarjoaa paremmat edel­ly­tykset kuin täysin uudessa ympä­ris­tössä vie­raiden ihmisten parissa.

Kan­sa­lainen, jolla on mah­dol­lisuus valita useista pal­ve­lun­tar­joa­jista itseään eniten miel­lyttävä, valitsee tie­tysti mie­lellään. Ehkäpä täl­lainen mah­dol­lisuus on jo etu­hi­kiällä. Maslow’n tar­ve­hie­rarkiaa nou­dattaen valin­nan­vapaus edel­lyttää kui­tenkin, että pal­ve­lun­tuot­tajia on ole­massa! Joskus erin­omaisen koh­telun, hie­nojen puit­teiden tai pal­ve­lun­saannin nopeuden vuoksi kan­sa­lainen kokee jär­ke­väksi mat­kustaa hieman lähia­luetta kau­em­maksi. Tämä suo­takoon, mutta kan­sa­laisen omalla kus­tan­nuk­sella. Tur­vataan jul­kiset perus­pal­velut kaikille.

Mikäli valit­tavana on useampia edellä mai­nitun kal­taisia pal­ve­lun­tuot­tajia, ulkoi­silla teki­jöillä saattaa olla vai­ku­tusta. Muka­vam­paahan on odo­tella ja saada pal­velua tiloissa, jotka miel­lyt­tävät kaikkia aisteja. Taval­linen kan­sa­lainen on kui­tenkin tyy­ty­väinen, kun saa ongel­maansa luo­tet­tavaa apua oikeaan aikaan ja koh­tuul­li­sella hinnalla.

Sote-hie­rarkian hui­pulla on osaa­misen laatua, sopivaa sijaintia ja arvos­tavaa koh­telua kau­niissa ympä­ris­tössä. Tällä tasolla kan­sa­lainen ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa pohtia omaa osuuttaan tilan­teessaan, pitäisikö elin­tapoja tai muuta käyt­täy­ty­mistä muuttaa, jotta elä­män­laatu nousisi. Pit­kä­jän­teiseen ennal­taeh­käi­sevään toi­mintaan panos­taessaan yhteis­kunta säästää ja yksit­täisten ihmisten kär­simys vähenee, mah­dol­liset elin­ta­pojen muu­tokset syn­tyvät kan­sa­laisen oman ajat­telun poh­jalta. Vai­kut­ta­mistyö vaatii kui­tenkin aikaa. Kan­sa­laisen elä­män­laatu paranee ja yhteis­kunta säästää vain pit­kä­jän­tei­sellä ja yhte­näi­sellä toi­min­nalla. Kun ennal­taeh­käisy, perus- ja eri­kois­pal­velut sekä jäl­ki­hoito ovat saman toi­mijan kus­tan­tamia, jär­kevät panos­tukset syn­tyvät kuin itsestään. Monet yksit­täiset toi­mijat syn­nyt­tävät pääl­lek­käi­syyksiä, mikä lisää kus­tan­nuksia. Pirs­ta­leisuus vai­keuttaa yhden­mu­kaista toi­mintaa monin tavoin.

Moni­mut­kainen hal­lin­to­himmeli ei paranna yhden­ver­tai­suutta, eikä tuo säästöjä. Jokainen hal­linnon taso lisää kus­tan­nuksia ja han­ka­loittaa tie­don­kulkua. Kus­tan­nusten lisään­tyessä pal­veluja kar­sitaan enti­sestään, mikä ei ole toi­vot­tavaa. Taval­linen kan­sa­lainen kiittää jo siitä, että pal­veluja yli­päänsä on saatavilla.

Please follow and like us: