1 Johdanto
Terveydenhuolto on muuttunut monin tavoin sekä teknisten että yhteiskunnallisten muutosten vuoksi. Samalla myös potilaan asema on muuttunut osallistuvammaksi ja ymmärrettävän tiedon merkitys on korostunut.
Ymmärrettävän tiedon saaminen on turvattu lailla, mutta tietoa aistivammaisten kohtaamisesta ja tulkkauspalveluista tarvitaan edelleen. Tulkkauspalvelua on saatavilla, mutta yhtenäisiä toimintaohjeita tulkkauspalvelun järjestämiseksi ei ole. Huonokuuloisia arvioidaan olevan Suomessa noin 800 000 eli kysymys on suuresta määrästä terveydenhuollon asiakkaita, minkä vuoksi tämän aiheen esille nostaminen on tärkeää.
Teknologian kehittyminen helpottaa sekä huonokuuloisten huomioimista että tulkkauspalvelun käyttämistä. Tarkastelen tässä kirjoitelmassa terveydenhuollon toimintaympäristöä, teknologian kehittymistä, huonokuuloisen asiakkaan tilannetta sekä esittelen kirjoitustulkkausta, joka on erityisesti huonokuuloisten ja kuuroutuneiden käyttämä kuulemisen apuväline. Teknologian kehittyminen on muuttanut myös kir-joitustulkkausta, joka on siirtynyt käsin kirjoittamisesta monenlaisiin digitaalisiin vaihtoehtoihin.
Tämän kirjoitelman tavoitteena on kiinnittää huomiota huonokuuloisen asiakkaan tarpeisiin sekä löytää keinoja huonokuuloisen asiakkaan tiedonsaannin ja osallistumisen turvaamiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi pohdin, millaista teknologiaa kirjoitustulkkauksessa vielä tarvittaisiin.
2 Huonokuuloinen asiakas terveydenhuollon palveluissa
Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaan terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Itsemääräämisoikeuden ja vapauden katsotaan liittyvän hyvinvointiin. Kunnan velvollisuus on tukea vammaisten henkilöiden toimintakykyä apuvälineillä. Perustuslaki velvoittaa antamaan palvelua potilaan äidinkielellä. (Taipale ym. 2004. s. 217). Annetun tiedon tulee olla ymmärrettävää. (Kokkonen, 1997, s. 72).
2.1 Terveydenhuollon toimintaympäristö
Terveydenhuollon toimintaa säännellään monilla eri laeilla, esimerkiksi potilaslaki turvaa jokaiselle suomalaiselle oikeuden terveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitolaki velvoittaa kunnat huolehtimaan myös erikoissairaanhoidon saatavuudesta (Tuorila, s. 21-22).
Suomalaiset potilaat ovat valveutuneita ja vaativat tietoa sekä vaikutusmahdollisuuksia hoitoaan koskevissa päätöksissä. Opetuspotilaiden tiedonsaanti oli keskustelunaiheena 1979, jolloin selkeiden periaatteiden todettiin puuttuvan. Tämän seurauksena lainlaatijat tarttuivat työhön ja laki potilaan asemasta ja oikeuksista tuli Suomessa voimaan 1.3.1993, Suomi oli edelläkävijämaa säätäessään tällaisen lain. Lain myötä potilaan oikeusturva vahvistui ja potilas muuttui terveydenhuollon asiakkaaksi. Tiedonsaannin ymmärrettävyys turvattiin lailla. (Kokkonen, 1997, s. 70-72).
Huonokuuloiset on tunnistettu omaksi erityisryhmäksi jo 1930-luvulla. Suomen Huonokuuloisten Huoltoliitto (nykyinen Kuuloliitto) perustettiin 1930 ja sen tavoitteena oli palvella huonokuuloisia sekä tiedottaa kuulovammoista ja niiden hoitomahdollisuuksista. Invalidihuoltolaki, jonka perusteella kuulovammaisilla oli mahdollisuus saada esimerkiksi kuulokoje, tuli voimaan 1946. (Kuuloviesti 1/2020, s. 9). Vuonna 1987 voimaan tullut vammaispalvelulaki antoi oikeuden tulkkauspalveluihin. (Topo ym., 2000, s. 7).
Informaatioteknologian (IT) kehitys ulottuu myös terveydenhuoltoon ja sähköiset terveyspalvelut eli eTerveystoiminnot muuttavat vääjäämättä aikaisempia käytäntöjä. Muutos edellyttää lainlaatijoiden valveutuneisuutta, jotta kerättyjä tietoja käsitellään eettisesti kestävällä tavalla. (Menvielle ym., 2017, s. vii). Sosiaalinen media vaikuttaa myös terveydenhuollon toimijoihin, sillä vaikuttavuutta ei saavuteta enää byrokraattisen auktoriteetin avulla, vaan digitaalisilla alustoilla saavutetulla maineella. (McNutt, 2014, s. 49).
2.2 Asiakaskohtaamiset terveydenhuollossa
Aikoinaan potilas oli alisteisessa valtasuhteessa lääkäriin ja hoitohenkilökuntaan verrattuna. Lääkäri tiesi, mikä oli potilaan parhaaksi ja potilaan oli parasta totella määräyksiä. (Tuorila, s. 10). Jo 1960-luvulla keskusteltiin potilaan asemasta ja 1980-luvulla aiheeseen palattiin. (Salmela, 1997, s. 11).
Potilaan alisteinen asema muuttuikin 1990-luvulla ja muutokseen sisältyi velvoite hoitoon osallistumisesta. Tämän vuoksi tiedon ymmärrettävyydestä tuli tärkeä tavoite. Nykyään potilas on tietoinen terveyspalvelujen kuluttaja, joka voi valita hoitopaikkansa ja hoitajansa sekä vaikuttaa hoitoonsa. Potilasta myös rohkaistaan osallistumaan hoitoonsa. (Koivuniemi, 2011, s. 110). Ymmärrettävyys on keskeinen asia vastaanottotilanteessa, ja aistivammaiset pyritään huomioimaan järjestämällä esimerkiksi kuulovammaiselle potilaalle maksuton tulkkauspalvelu. (Tuorila, s. 43).
Kuulovamma on näkymätön vamma, jota kuulovammainen ei ehkä edes itse tiedosta tai ei halua kertoa kuulevansa huonosti. Kelan tilastojen mukaan vuonna 2018 oli noin 6000 henkilöä, joilla oli oikeus tulkkauspalveluun, mutta vain noin puolet eli 3100 heistä käytti tulkkauspalveluja. Suurin osa, 2100 henkilöä, tulkkauspalvelujen käyttäjistä oli kuulovammaisia. Kuuloliiton arvion mukaan Suomessa on yli 800 000 huonokuuloista eli kovin moni sinnittelee arjessaan ilman tulkkauspalveluja.
Vuorovaikutustaidot ovat osa ammattitaitoa, vaikka vuorovaikutustilanteessa kaikilla osapuolilla on oma roolinsa ja merkityksensä. Tunnetuin periaate on niin sanottu kultainen sääntö eli toinen ihminen huomioidaan niin kuin itse haluaisi tulla huomioiduksi. (Salmela, 1997, s. 52-53). Vastaanotolle ennakoimattomien ongelmien vuoksi hakeutunut henkilö ei kuitenkaan ehkä jaksa puolustaa oikeuksiaan, minkä vuoksi terveydenhuollon asiantuntijan täytyy tukea potilaan omatoimisuutta. Tiedon merkitys korostuu, sillä omaa hoitoa koskeviin päätöksiin täytyy olla tiedollinen perusta. Kirjallinen informaatio helpottaa asioiden muistamista. (Tuorila, s. 47-48).
2.3 Tulkkaus terveydenhuollon palveluissa
Nykyään puhutaan sähköisistä terveyspalveluista, mikä sisältää esimerkiksi etävastaanoton, jolloin vastaanottokäynti toteutetaan internetin kautta videovälitteisesti. (Hoitotyön vuosikirja 2016, s. 14-15). Lähivastaanotollakin teknologia on läsnä esimerkiksi sähköisen potilaskertomuksen muodossa; lääkäri hakee tiedot tietokoneella sähköisestä arkistosta ja vastaanottokäynnillä kertyvät tiedot tallennetaan sähköiseen potilaskertomukseen. Aikaisemmin tiedot olivat paperilla.
Kynä ja paperi ovat tuttuja viestinnän apuvälineitä edelleenkin, mutta nykyään kuulovammaisen tukena vastaanotolla saattaa olla kirjoitustulkki. Kirjoitustulkkaus voi tapahtua myös etänä, jolloin kirjoitustulkki kuuntelee puhetta puhelimen tai tietokoneen välityksellä, ja asiakas lukee tulkkeen tietokoneen tai älypuhelimen näytöltä. Tulkin tuottamaa tekstiä nimitetään tulkkeeksi. (Tiittula, 2016, s. 19).
Terveydenhuollon yksikkö on velvollinen tilaamaan tulkin, mikäli tulkkauspalvelun tarve on tiedossa. Selkeitä toimintaohjeita tulkkauspalvelun järjestämiseen ei kuiten-kaan ole, joten turvaudutaanko silloin tällöin käsin kirjoitettuihin lappusiin tai vas-taanotolla läsnä olevan omaisen apuun? Kuulovammaisia tulkkauspalvelun käyttäjiä oli vuonna 2018 vain 2100.
2.4 Vastaanoton ympäristötekijät ja onnistunut vuorovaikutus
Kuuloliiton julkaisemassa Kaikenkuuloisille-oppaassa sanotaan näin: ”Kuuroutuneen kannalta tärkeitä seikkoja ympäristössä ovat selkeät visuaaliset informaatiojärjestelmät sekä riittävä, häikäisemätön valaistus ja esteettömät näköyhteydet, jotka mahdollistavat huulilta luvun.” (Kuuloliitto). Huulion eli suun liikkeen näkeminen helpottaa huonokuuloisen kuulemista. Kuulovammaiset sanovatkin usein, että ”pitää nähdä, jotta kuulee”. Näin ollen puhujaa ei pitäisi sijoittaa esimerkiksi ikkunan ääreen, jolloin taustavalo pimentää puhujan kasvot ja huulet.
Kuulovammaisen potilaan vastaanottotilanteessa vastavuoroisuus ja laadukkaan hoidon toteuttaminen turvataan tulkkauspalveluja käyttämällä. Onnistuneen vuorovaikutuksen ansiosta hoito voidaan kohdistaa oikein, mikä puolestaan tuo tehokkuutta ja säästöjä. (Ollila, 2017, s. 19). Tulkkaustilanteessa tulkin puolueettomuus on tärkeää, jotta vältytään tulkinnoilta ja niiden vaikutuksilta. (Wadensjö, 2018, s. 159).
3 Teknologian kehitys sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa
Tietokoneiden yleistyminen ja internetin kehittyminen ovat muuttaneet ihmisten arkea monin tavoin, nykyään monet asiat hoidetaan nykyisin omalta tietokoneelta, eikä käyntiä tai puhelinsoittoa aina tarvita. Internetin ensimmäisessä vaiheessa riitti, kun yrityksellä tai julkisella toimijalla oli kotisivut, toisessa vaiheessa vaaditaan toiminnallisuuksia ja näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. (McNutt, 2014).
Internetin ja teknologian kehittyminen ovat tuoneet haasteita myös lainsäätäjille ja ammattihenkilöille. Kerätyn tiedon etiikkaan on syytä kiinnittää huomiota. Robotiikan ja mobiililaitteiden käyttö yleistyy, juridiikka ja tietoturva ovat näin ollen tärkeitä huomioitavia asioita. Lisäksi tekniikan ja palveluiden saavutettavuus ovat pohdinnan arvoisia asioita. (Menvielle ym., 2017). Toistaiseksi esimerkiksi etäpalveluille ei ole olemassa kattavaa lainsäädäntöä. (Hoitotyön vuosikirja 2016).
3.1 Verkossa olevien tietojen käyttö
Asioiden hoitaminen internetin välityksellä ei kuitenkaan ole kaikille mahdollista. Kaikki vanhempien ikäluokkien edustajat eivät käytä internetiä, eivätkä uudet digitaaliset palvelut, e-palvelut, ole välttämättä kaikkien nuorempienkaan osaamisaluetta. (Heart & Kalderon, 2013). Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 Suomessa internetin käyttäjien osuus koko 16-89-vuotiaasta väestöstä oli 90 prosenttia. Kuitenkin 65-74-vuotiaista 80 % ja 75-89-vuotiaista vain 41 % käytti internetiä.
Internetin toimivuus ja laitteiden fyysisen koon pienentyminen ovat mahdollistaneet myös mobiiliterveydenhuollon (mTerveys) käyttöönoton, potilaan vointia seurataan vaikkapa älypuhelimen avulla. Terveydenhuollossa ei kuitenkaan vielä täysin pystytä hyödyntämään kaikkea kerättyä tietoa, niin sanottua Big Dataa, ja robotiikan uskotaan edistävän kerätyn tiedon hyödyntämistä. (Hoitotyön vuosikirja 2016).
Internetin käyttäminen onnistuu kuulovammaiselta samalla tavalla kuin kuulevaltakin, mutta tiedonsaanti internetin mahdollisuuksista vaatii enemmän ponnisteluja kuulovammaiselta. Koulutusten järjestäjillä ei ole oikeutta käyttää Kelan tarjoamia tulkkauspalveluja, mutta kuulovammainen ei ehkä osallistu kurssille, koska kokee huonon kuulon vaikeuttavan oppimista. Tietoa tulkkauspalveluista tulisi jakaa mah-dollisimman laajasti, jotta kuulovammaiset osaisivat hankkia tarvitsemaansa palvelua ja tilaisuuksien järjestäjät osaisivat tarjota palvelua. Tilaisuuksien järjestäjillä on mahdollisuus tilata tulkki ja kustantaa tulkkauspalvelu ilman Kelaa.
3.2 Vammaisten tulkkauspalvelujen vähäinen tunnettuus
Asioimistulkkaus on sosiaalinen oikeus, ja esimerkiksi aistivammaisella on oikeus saada tulkki. Tavoitteena on varmistaa viestin ymmärrettävyys. Koulutettu tulkki on keskustelun mahdollistaja, joka ei itse osallistu keskusteluun. Tulkkaus voi tapahtua läsnäolotulkkauksena tai etätulkkauksena. (Ollila, 2017).
Vuonna 2010 Suomessa tuli voimaan laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluista ja kuulovammaisten tulkkipalvelut siirtyivät Kelan vastuulle. Yhtenäisiä toiminta-ohjeita tarvitaan asiakkaiden tasa-arvoisuuden ja tulkkauspalvelun laadun takaamiseksi. (Ollila 2017, s. 37). Vammaisten tulkkauspalvelun vähäinen tunnettuus ilmenee muun muassa Vaasan yliopiston tutkimusraportissa, jossa kukaan 52 haasta-tellusta sosiaali- ja terveyshallintotieteen maisteriopiskelijasta ei ottanut puheeksi vammaisten tulkkauspalvelua. (Ollila, 2017, s. 129).
Kirjoitustulkkaus on yksi vammaisten tulkkauspalvelun muoto, mikä on muuttunut käsin kirjoittamisesta tietokoneella kirjoittamiseen eli kirjoitustulkkaus on nopeampaa kuin ennen. Kirjoitustulkit ovat nykyisin koulutettuja ammattilaisia, mikä varmistaa tulkkauksen laadun. Ammattimaisen kirjoitustulkin käyttäminen tukee asiakkaan itsemääräämisoikeutta. Kirjoitustulkki on vaitiolovelvollinen. Haasteena on sekä henkilökunnan että asiakkaan tietämys tulkkauspalveluista, ahtaat vastaanottotilat tai tekninen osaaminen esimerkiksi etätulkkaustilanteessa.
3.3 Kirjoitustulkkaus kuulovammaisten apuvälineenä
Kirjoitustulkkaus on kielensisäistä kääntämistä eli puhuttu kieli ja kirjoitustulkin kirjoittama teksti ovat samaa kieltä. Tulke voi sisältää myös ympäristön ääniä, mikäli tämä on olennaista informaatiota tilanteen seuraamisen kannalta. (Tiittula, 2016, s. 19).
Kuuloliitto määrittelee kuulovamman näin:
• ”Yleiskäsite kuulovammainen tarkoittaa henkilöä, jolla on jonkinasteinen tai
-laatuinen kuulonalennus, lievästä huonokuuloisuudesta täydelliseen kuurouteen.
• Sosiaalisesti kuulonalenemaa määriteltäessä huonokuuloisena pidetään henkilöä, jolla kuulovamma on osittainen ja joka kuulee puhetta ja pystyy kommunikoimaan kuulokojeen avulla käyttämällä tukena huuliolukua.
• Kuuroutunut on henkilö, joka on menettänyt kokonaan kuulonsa puheen oppimisen jälkeen ja joka useimmiten kommunikoi puheella tukimenetelmien, kuten tekstitulkkauksen tai viitotun puheen avulla. Pelkästään kuulon kautta hän ei saa selvää puheesta kuulokojeenkaan avulla.
• Kuuro on syntymästään tai varhaislapsuudessaan kuulonsa menettänyt, joka ei saa puheesta selvää kuulokojeenkaan avulla. Hän kommunikoi pääasiassa viittomakielellä, joka on hänen ensikielensä.”
Vammaispalvelulain (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista, 3.4.1987/380) mukaan kuulovammaisilla on oikeus tulkkauspalveluihin. Vuonna 2020 asiakkaalla on oikeus vähintään 180 tulkkaustuntiin vuodessa, ja tulkkausta voidaan käyttää kaikissa tilaisuuksissa, joissa asiakas kokee siitä hyötyvänsä. Kelan kautta järjestetty tulkkauspalvelu on asiakkaalle maksutonta, kun asiakkaalla on niin sanottu tulkkipäätös, joka haetaan Kelalta. (Kela).
3.4 Kirjoitustulkki
Kirjoitustulkki on ammattilainen, jonka tehtävänä on toimia tulkkina, viestin välittäjänä. Avustavat tehtävät eivät kuulu tulkin tehtäviin. (Kela).
Kirjoitustulkkeja on koulutettu Suomessa 1980-luvulta, ensimmäisenä koulutuksia järjesti Kuulonhuoltoliitto (nykyinen Kuuloliitto), sittemmin ammattikorkeakoulut. Kirjoitustulkin vaadittu kirjoitusnopeus on noin 300-500 merkkiä minuutissa, mutta tästä huolimatta kirjoitustulkki joutuu usein tiivistämään puhetta. Tavoitteena on kuitenkin, että puheen sisältö, sävy ja tyyli pysyvät ennallaan. (Marttila, 2016).
Kelan perehdytysohjeiden mukaisesti tulkki toimii viestin välittäjänä tukien asiakkaan itsenäistä asioimista. Tulkki ei päätä tai asioi asiakkaan puolesta. Kirjoitustulkit noudattavat Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton (SKTL) määrittelemiä asioimistulkin eettisiä ohjeita:
1. ”Tulkilla on salassapitovelvollisuus.
2. Tulkki ei käytä väärin mitään tulkkauksen yhteydessä tietoonsa tullutta.
3. Tulkki ei ota vastaan toimeksiantoa, johon hän on esteellinen.
4. Tulkki ei ota vastaan toimeksiantoa, johon hänellä ei ole riittävää pätevyyttä.
5. Tulkki valmistautuu tehtäväänsä huolellisesti ja ajoissa.
6. Tulkki tulkkaa kattavasti, ei jätä mitään pois eikä lisää mitään asiaankuulumatonta.
7. Tulkki on puolueeton viestinvälittäjä eikä anna tunteidensa, asenteidensa ja mielipiteidensä vaikuttaa työhönsä.
8. Tulkki ei toimi tulkattavien avustajana tai asiamiehenä eikä toimeksiantonsa aikana ole velvollinen hoitamaan muita kuin tulkkaustehtäviä.
9. Tulkki käyttäytyy tilanteen ja toimeksiannon vaatimalla tavalla.
10. Tulkki ilmoittaa seikoista, jotka vaikeuttavat oleellisesti tulkkausta tulkkaustilanteessa.
11. Tulkki ei toimi ammattikuntaansa haittaavalla tavalla.
12. Tulkki kehittää jatkuvasti ammattitaitoaan.”
3.5 Kirjoitustulkkauksen tekninen kehitys
Kynää ja paperia on käytetty tulkkausvälineinä kauan, piirtoheitinkalvollakin tekstiä on näytetty. Tekstipuhelinta on myös käytetty kirjoitustulkkaukseen, mutta nykyisin käytetään yleensä kannettavaa tietokonetta. Mikäli tulkkausta seuraavia asiakkaita on vain yksi, hän lukee tulketta kirjoitustulkin tietokoneen näytöltä. Lisäksi nykyisin on mahdollista, että asiakas lukee tulketta oman älypuhelimensa tai tablettinsa näytöltä. Kirjoitustulkkaus voi tapahtua myös yleisötulkkauksena, jolloin teksti heijastetaan valkokankaalle koko yleisön luettavaksi. (Marttila, 2016).
Tietokoneohjelmia kirjoitustulkkaukseen on kehitetty jonkin verran, esimerkiksi Kitu ja ProType. MS Office -ohjelma Wordin käyttö on myös tavallista. Puheentunnistus-ohjelmia kehitetään jatkuvasti, mutta toistaiseksi ne eivät ole korvanneet kirjoitustulkkia.
Etäkirjoitustulkkaus on uudenlainen mahdollisuus, mutta Kela ei vielä ole hyväksynyt tätä tarjoamiinsa palveluihin niin sanotuissa normaalioloissa. Etäkirjoitustulkkaus tapahtuu internetin välityksellä, asiakas lukee tulketta puhelimen, tabletin tai tietokoneen näytöltä. Viivettä ei juurikaan ole. Vuonna 2020 koronapandemian vallitessa Kela hyväksyi etäkirjoitustulkkauksen, jota toteutettiin erilaisten ohjelmien avulla.
Asiakkaan kannalta suurin muutos on tapahtunut mobiililaitteiden käyttömahdollisuudella. Aikaisemmin yksilötulkkauksessa asiakas istui kirjoitustulkin vieressä seuraten tekstiä tietokoneen näytöltä. Nykyisin asiakas voi istua muun yleisön joukossa seuraten tulketta omalta mobiililaitteeltaan.
Puheentunnistus tekee tuloaan, mutta ei vielä ole tavallinen vaihtoehto. Lisäksi nykyisin on joitain videoneuvotteluohjelmia, joissa on mahdollisuus automaattiteksti-tykseen, tämän toimivuudesta on vielä vain vähän kokemuksia.
4 Johtopäätökset ja pohdinta
Jo 1930-luvulla huonokuuloisten todettiin olevan erilainen ryhmä kuin kuurot, mutta yhä edelleen huonokuuloiset ja kuuroutuneet mielletään kuuroiksi. Kuitenkin huonokuuloisten ja kuuroutuneiden kommunikaatiomenetelmät ovat kovin erilaiset kuuroihin verrattuna, eikä viittomakielen taito useinkaan korvaa puuttuvaa kuuloa. Vielä 2000-luvun alussa eräälle kuuroutuneelle oli tarjottu avuksi viittomakielen tulkkia, mihin tomera kuuroutunut oli tokaissut, että ”Jumala ei valitettavasti ole ollut niin viisas, että olisi antanut viittomakielen taidon kuulon tilalle”. Lukutaito oli kuitenkin vielä tallella.
Terveydenhuollon ammattilaistenkaan keskuudessa huonokuuloisten ja kuuroutuneiden tarpeita ei tunnisteta. Vaasan yliopiston tulkkaukseen perehtyneet tervey-denhuoltotaustaiset maisteriopiskelijat eivät ottaneet esille aistivammaisten tulkkausta vuonna 2016. Valitettavan usein edelleenkin kuulee tarinoita vastaanotto-käynneistä, joilla terveydenhuollon ammattilainen on suunnannut kasvonsa tietokoneelle eikä asiakkaalle, jolle huuliolla olisi ollut puheen ymmärtämistä helpottava vaikutus.
Yllättävää on myös tulkkauspalvelujen tuntemattomuus ja/tai huonokuuloisten haluttomuus niiden käyttämiseen. Kuuloliiton arvion mukaan Suomessa on noin 800 000 huonokuuloista, mutta vuonna 2018 vain noin 2000 huonokuuloista käytti tulkkauspalveluja. Ovatko huonokuuloiset ja kuuroutuneet tietämättömiä oikeudestaan tulkkauspalveluun? Eivätkö he osaa hakea tulkkipäätöstä Kelalta? Vai onko kuulovamman tunnustaminen ja tulkin tarvitseminen liian suuri isku itsetunnolle? Tai koetaanko kirjoitustulkkaus hankalaksi?
Kirjoitustulkkaus on kehittynyt 1930-luvulta tähän päivään melkoisesti. Teknologiasta ei tuolloin ollut apua, kynä ja paperi olivat parhaat välineet. Luonnollisesti käsin kirjoittaminen on hidasta, varmastikin lappusille kirjoitetaan vain tärkeimmät asiat. Tietokoneella kirjoittaminen on nopeaa, lähes reaaliaikaista. Tekstin kokoa voidaan suurentaa ja silmille sopivia väriyhdistelmiä voidaan käyttää. Puheentunnistus ja automaattitekstitys tekevät tuloaan, virheetön suomen kieli on kaiketi jonkinlainen haaste tällä hetkellä.
Tulkin näkyvyys saattaa olla tulkkauspalvelun käytön este, moni haluaa sulautua huomaamattomasti muiden joukkoon. Kun teksti heijastetaan koko yleisön nähtäväksi, kenenkään ei tarvitse ilmoittautua tulkkauspalvelun käyttäjäksi, mutta monetkaan tapahtumien järjestäjät eivät hanki tulkkia tapahtumiinsa. Nykyteknologia mahdollistaa tulkkeen lukemisen vaikkapa omasta kännykästä, jolloin huonokuuloinen voi istua huomaamattomana muun yleisön joukossa.
Tietoa huonokuuloisista ja kuuroutuneista sekä heidän tarpeistaan tarvitaan lisää. Kuulovammaisuuden toivoisi olevan ”näkyvää” samaan tapaan kuin näkövammai-suudenkin. Silmälasien hankkiminen, vaihtaminen ja käyttäminen ovat arkipäiväisiä keskustelun aiheita, kuuloasioiden kohdalla ei vielä olla vastaavalla tasolla. Ympäristö ja asenne luovat parhaat edellytykset kuulovammaisen huomioimiselle; taustamelu hiljennetään, huolehditaan riittävästä valaistuksesta, suunnataan kasvot kuulovammaista kohden ja puhutaan selkeästi. Kirjoitustulkkaus on oivallinen tapa huomioida huonokuuloiset ja kuuroutuneet, usein kuulevatkin tarkistavat kuulemaansa tekstistä.
Tällä hetkellä tarvittaisiin tietoturvallinen ja helppokäyttöinen alusta, jossa olisi kuva, ääni ja teksti samassa näkymässä. Koronapandemian aikana on käytetty monenlaisia yhdistelmiä etäkirjoitustulkkaukseen, mutta kehittämisen tarvetta on edelleen.
5 Loppupäätelmä
Terveydenhuollon yhtenäiset toimintatavat huonokuuloisen kohtaamisessa parantaisivat huonokuuloisen ja kuuroutuneen asiakkaan tiedonsaantia ja osallistumista. Vastaanottotila ja -tilanne optimoidaan ja apuvälineitä käytetään.
Terveydenhuollon organisaatioissa voisi olla ”kuulokoordinaattoreita”, jotka huolehtisivat henkilökunnan kouluttamisesta ja yhtenäisten toimintatapojen juurruttamisesta. ”Kuulokoordinaattori” voisi myös toimia linkkinä kuulovammaisen ja organisaation välillä.
Teknologia kehittyy jatkuvasti, terveydenhuollonkin pitäisi seurata kehitystä ja huomioida kuulovammaiset parhaalla mahdollisella tavalla. ”Kuulokoordinaattorin” tehtävänkuvaan voisi sisällyttää tämänkin osuuden.
Lähteet
Koivuniemi, Kauko & Simonen, Kimmo. 2011. Kohti asiakkuutta, Ihmistä arvostava terveydenhuolto. Keuruu. Duodecim. 110.
Kokkonen, Paula. (1997). Terveydenhuollossa tarvitaan lainsäädäntöä ja eettisiä normeja. Teoksessa: Salmela, Tuula (toim.). 1997.
Autetaanko asiakasta - palvellaanko potilasta? Jyväskylä. Atena Kustannus Oy. 70-72.
Menvielle, Audrain-Pontevia & Menvielle. (2017). The Digitization of Health Care: New Challenges and Opportunities. Part IV.
Ollila, Seija (toim.). (2017). Tulkkaus terveydenhuollossa “Lähtökohtana asiakkaan ymmärrys”. Vaasan yliopiston raportteja 2. Vaasa. Vaasan yliopisto.
Sairaanhoitajat. (2016). Hoitotyön vuosikirja 2016, Teknologia sosiaali- ja terveydenhuollossa. Porvoo. Bookwell Oy.
Salmela, Tuula. (1997). Alkusanat. Teoksessa: Salmela, Tuula (toim.). 1997. Autetaanko asiakasta - palvellaanko potilasta? Jyväskylä. Atena Kustannus Oy. 11.
Salmela, Tuula. (1997). Muuttuva potilas-lääkärisuhde. Teoksessa: Salmela, Tuula (toim.). 1997. Autetaanko asiakasta - palvellaanko potilasta? Jyväskylä. Atena Kustannus Oy. 52-53.
Taipale, Vappu & Lehto, Juhani & Mäkelä, Marjukka & Kokko, Simo, Muuri, Anu & Lahti, Tuukka (toim.) 2004. Sosiaali- ja terveydenhuollon perusteet. Porvoo. WSOY.
Tiittula, Liisa & Nuolijärvi, Pirkko. (toim.). (2016). Turenki. Hansaprint Oy. 19.
Topo, Päivi & Heiskanen, Marja-Liisa & Rautavaara, Aulikki & Hannikainen-Ingman, Katri
& Saarikalle, Kristiina & Tiilikainen, Reetta (2000). Kuulo- ja puhevammaisten tulkkipalvelut. Stakes.
Tuorila, Helena. (n.d.). Onnistunut lääkärissäkäynti, Potilaskuluttajan opas. Helsinki. Edita.
Wadensjö Cecilia (2018). Kontakt genom tolk. Falun. Dialogos Förlag.
Finlex. (12 April 2020). Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluista. Haettu 12 April osoitteesta
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100133
Heart, Tsipi & Kalderon, Efrat. (2013). Older adults: Are they ready to adopt health-related ICT? International Journal of Medical Informatics 82, 209-231. (16 August 2019). Haettu 16 August 2019 osoitteesta
file:///C:/Users/Tarja/AppData/Local/Microsoft/Windows/INetCache/IE/JQXACIT9/Heart%20%20Kalderon%20(2013).%20Older%20adults.%20Are%20they%20ready%20to%20adopt%20health-related%20ICT_.pdf
Kela. (12 April 2020) Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelu. Haettu 12 April osoitteesta
https://www.kela.fi/vammaisten-tulkkauspalvelu?inheritRedirect=true
Kela. (12 April 2020). Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelu. Haettu 12 April osoitteesta
https://www.kela.fi/yhteistyokumppanit-vammaisten-tulkkauspalvelu
Kela. (2.5.2020) Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelu. Haettu 2.5.2020 osoittees-ta https://www.kela.fi/ajankohtaista-tilastot/-/asset_publisher/S7FocUefTr02/content/vammaisten-henkiloiden-tulkkauspalvelua-kaytettiin-aiempaa-enemman
Kuuloliitto. (13 April 2020). Kuulo. Haettu 13 April osoitteesta
Kuuloliitto. 12 April 2020. Kuulo ja kuulovammat. Haettu 12 April 2020 osoitteesta https://www.kuuloliitto.fi/kuulo/kuulo-ja-kuulovammat/
Kuuloliitto. (12 April 2020). Kaikenkuuloisille! Kuulovammaisten huomioonottaminen tilojen ja toimintojen suunnittelussa. Haettu 20 April 2020 osoitteesta
Kuuloviesti 2/2020. Kuuloliiton julkaisu. ISSN 0023-5741.
Marttila Helmi. (2016). (18 September 2019). Piirtoheitinkalvolta älypuhelimeen -
Kirjoitustulkkauksen historiaa Suomessa 1980-luvulta nykypäivään (opinnäytetyö
Humanistinen ammattikorkeakoulu). Haettu 18 September 2019 osoitteesta
https://www.theseus.fi/handle/10024/107743
McNutt, Kathleen. (2014). Public engagement in the Web 2.0 ERA: Social collaborati-ve technologies in a public sector context. Canadian Public Administration 57: 1, 49-70. Haettu 18 September 2019 osoitteesta
https://onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1111/capa.12058
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto. (12 April 2020). Tulkin eettiset ohjeet käännetty kahdeksalle kielelle. Haettu 12 April 2020 osoitteesta
https://www.sktl.fi/?x1239065=1239123
Tilastokeskus. (12 April 2020). Suomalaisten internetin käyttö 2019. Haettu 12 April 2020 osoitteesta
https://www.stat.fi/til/sutivi/2019/sutivi_2019_2019-11-07_kat_001_fi.html